Heippa kesä!
15.8.2016

Taas on blogi vietellyt hiljaiseloa. Päivitelläänpä kesän kuulumiset, koska syksy saapuu pelottavaa vauhtia ja loma loppuu. Ensimmäiset keltaiset lehdet onkin jo bongattu! Myös bussi numero 22 on alkanut jälleen kulkemaan meidän ikkunan ohi, joten se todellakin meinaa syksyä.

Juhannus vietettiin surullisissa merkeissä, sillä Iita tosiaan lähti viimeiselle matkalle juhannusaattona. Se oli itselleni maailman raskain päivä tähän mennessä. Sydämeen ei ole ikinä sattunut niin paljoa.

 

viimeisetkuvat

 

Iitan vointi romahti hetkessä. Edellisenä iltana mummo oli ihan virkeänä, mutta yöllä aloitti rajun oksentelun. Mikään ei kestänyt enää sisällä ja Iitan vointi heikkeni roimasti. Juhannusaaton iltana päästiinkin päivystykseen ja silloin oli tehtävä rankka päätös ja päästää Iita menemään.  Rakas jäi eläinlääkärin pöydälle nukkumaan ikiunta kauniin punaisen peiton alle.

 

DSC_6178-2-Edit

 

Iita sai  elää pitkän ja hyvän elämän erittäin rakastettuna. Kasvoin Iitan kanssa, joten olo tuntuu melko tyhjältä. Olen Iitalle niin kiitollinen monesta asiasta. Lepää rauhassa rakas, nyt sinun on hyvä olla ♥ Elsa on toiminut parhaimpana lohduttajana meille kaikille. Se on istunut sylissä ja putsannut kyyneleet poskilta. Maailman paras pieni  ♥ 

Vaikkakin kesä onkin mennyt itsellä aika harmaana Iitan lähdön takia, niin on meidän kesään muutakin mahtunut kuin pelkkää surua.

Tiivistettynä:

  • Oleiltiin aika paljon Tohmajärvellä ja Rantasalmella mökillä. Kuka nyt kaupungissa jaksaa olla kesällä?
  • Elsa jahtasi sorsia, lokkeja ja siilejä. Plus molskahti muutaman kerran sorsajahdissa laiturilta veteen
  • Elsan uusin vihollinen on virvelin kela
  • Meillä alkoi aksaaminen! Ja se on hirmu kivaa vaikka Elsa käy kierroksilla ja minä äimään vieressä tehden järjettömiä piruetteja
  • Aloitettiin myös rally-toko kurssi ja saa nähdä seuraako jatkoa
  • Elsa on riehunut koirakavereiden kanssa
  • Käytiin Antin sekä sekalaisen seurakunnan kanssa Tuskailemassa Helsingissä
  • Ollaan myös ehkä pelattu Pokemonia….

Kävi myös niin, että sain kesäkuussa kauan odotetut 60 opintopistettä kasaan, joka meinaa sitä, että aloitan syyskuussa IHKA OIKEANA tutkinto-opiskelijana toista vuotta tietojenkäsittelyssä! Huimaa!

 

Jeij minä!
Jeij minä!

Mutta kuvat kertokoon enemmän meidän kesästä (hupsista, näähän tuli yllättävän pieninä, yrittäkää tihrustella!):

DSC_5658-2-Edit-Edit

 

DSC_6139-2-Edit
Kainaloeläin

DSC_6167-2-Edit

DSC_6176-2-Edit

 

elmunen-Edit

 

13694156_1053958084641217_1021870073_o
Elsan poikaystävä Elmo

13682354_1053957917974567_128602794_o

 

13717963_1053958051307887_128585511_o

 

13717984_1053958007974558_803398188_o

13718128_1053960391307653_220334547_o

13730607_1053958111307881_1813089636_o

 

rantis_kesa

 

rantis_kesa-2

 

rantis_kesa-3

 

rantis_kesa-4

 

rantis_kesa-5
Virvelin kela on vihollinen

rantis_kesa-6

 

rantis_kesa-7

 

Elsa steppaili Onnenpisara-päivillä. Kuva: Niina Kaanela
Elsa steppaili Onnenpisara-päivillä. Kuva: Niina Kaanela
Äiti ja tyttäret. Vasemmalla Elsa, keskellä äiti Hilma, oikealla Metka. Kuva: Sisko Jalo
Äiti ja tyttäret. Vas. Elsa, keskellä Hilma, oik.Metka
Kuva: Sisko Jalo

Rakkain on poissa
6.7.2016
AGREE MELODY
“Iita”
13.7.2000 – 24.6.2016

iitarakas

“If there ever comes a day when we can’t be together,
keep me in your heart, I’ll stay there forever.”

Kiitos Iita kaikesta ♥ Ikävä on niin kova.

Puolitoista
4.6.2016

Niin se aika rientää ja Elsa Josefiina Pikkarainen täytti perjantaina 3.6. PUOLITOISTA VUOTTA! Mihin miun pentu hävis? Tätä juhlistettiin pitkällä metsälenkillä sekä herkuilla.  Viime viikolla myös selvisi, että agility kutsuu meitä heinäkuun alussa Laukaan kennelkerhossa! Liitely jatkukoon siis pian. Jee!

 

kesaelmu-1

 

kesaelmu-2

 

kesaelmu-3

 

kesaelmu-4

 

 

Vissiin kiinnosti? :D
Vissiin kiinnosti? :D

 

 


Hiljaista muttei sittenkään
22.5.2016
Blogi on elellyt hiljaiseloa maaliskuusta asti, mutta oikeassa elämässä hiljaiselosta ei ole ollut merkkiäkään. Koulu on työllistänyt itseäni niin paljon, että nyt vasta tajuan, että kesä on tulossa! Herranen aika. Enää muutama viikko ja oma kohtaloni koulun kanssa selviää – pääsenkö tutkinto-opiskelijaksi vai oliko se tack och adjö ammattikorkeakoulu. Jännittäviä aikoja, mutta epäilen vahvasti, että tässä saattaa käydä hyvin. Siinä vaiheessa kun opintorekisterissä lukee, että 60 opintopistettä, voidaan tämä ehkä uskoa ja korkata kuohari.

 

Koiramaisuuksia ollaan ehditty harrastella  agilityn muodossa sekä kerran pyörähdettiin mätsärissä hakemassa punainen nauha. Elsan kanssa ollaan siis tässä välin käyty testailemassa agilityn alkeita Haukkuvaarassa ja voi että se on supermahtavaa ja miten paljon minulla on ollut tätä ikävä! Kurssilla tutustuttiin renkaaseen ja muihin hyppyihin sekä pussiin ja putkeen. Kontaktiesteitä ja keppejä ei tällä kurssilla tehty ollenkaan. Tietenkin myös harjoiteltiin erilaisia perusohjauksia ja voin kertoa, että persjätöt ja valssit ovat ohjaajalta aika hukassa sekä pahoin ruosteessa :–D Tietenkin ohjaajan kannattaisi myös harkita juoksulenkkejä sillä nti Taskuraketin perässä on hieman hankalahkoa pysyä.

 

Koko kurssin kuitenkin tiivistää se, että Elsa on TAITAVA, ihan hirmu taitava! Ihan oikeasti! Yhtäkään estettä ei arkailtu ja kurssin viimeisinä kertoina typykkä veteli pieniä radanpätkiä (n.6 estettä) ilman mitään ongelmia.  Hurjapää, joka vetää pää kolmantena jalkana menemään.  Itse olin aikalailla hukassa, sillä Elsa on miljoona kertaa nopeampi ja sähäkämpi koira kuin Iita. Muutenkin olen nyt vasta tajunnut sen miten paljon eroa näillä kahdella on – Iita on sheltti, Elsa on Elsa.

 

Jatkoa meidän “agilityuralle”  tulee seuraamaan, saa vain nähdä, että tapahtuuko tämä jo kesällä vai vasta syksyllä ja missä se tapahtuu. Rallytokokin on nyt alkanut kiinnostaa ja harmittaakin kun en ehtinyt ilmoittaa meitä alkeiskurssille :( Toivottavasti syksyllä päästäisiin kokeilemaan tätäkin harrastusta!

 

Kameraa ei ole tullut ulkoilutettua kevään aikana oikein ollenkaan mitä nyt muutamia räpsyjä on tullut otettua sieltä täältä ja nekin enimmäkseen puhelimella. Vakioputkeni alkaa vedellä viimeisiä, joten senkin takia on kuvailut pikkasen jääneet. Katsotaan jos syksyn mittaan asia korjaantuisi ja pääsisin objektiivikaupoille.

 

Alla muutama räpsäytys vapulta kun käytiin Tohmajärvellä avaamassa grillikausi sekä juhlistamassa äidin synttäreitä. Toivon todellakin ettei kesällä ole tuskastuttavan kuumaa ihan Iitan takia, sillä hormooniturkki on kauhea ja varsinkin vanhalle koiralle. Saattaa olla, että ohennussaksille tulee töitä tänäkin kesänä. Valitettavasti..

Ps. Uusi leiska sivuille ois kiva. Ehkäpä tässä kesän mittaan semmoisen saisi jopa väsättyä!

vappu-5

 

vappu-4

 

vappu-3

 

vappu-2

 

vappu-1


Mummo sen kun porskuttaa
9.3.2016

Täällä ei ole pitkään aikaan ollut mitään juttua Iitasta. Pariin kuukauteen en ole rakasta mummukkaa nähnyt, mutta kuulumisia olen tietenkin kuullut aina viikottain. Iita oli piipahtanut eläinlääkärin tarkastuksessa muutama viikko sitten eikä lääkärillä ollut mitään huomautettavaa ikäisekseen ripsakassa kunnossa olevasta leidistä.

Kuuleman mukaan Iita on käynyt melkein päivittäin pienellä kävelyllä, jota se ihan oikeasti vaatii ja haluaa! Tietysti tämähän riippuu vähän säästä – ulos ei tasan mennä jos on huono ilma ja tassut kastuu. Vauhtihan ei enää päätä huimaa, mutta mikäs siinä köpötellessä. Turbomummo, kohta 15,5-vuotta!

Pääsiäisenä sitten päästäänkin moikkailemaan mummelia ja jos saataisiin vaikka uutukaisempia (ja lumisempia!) kuvia otettua ♥

 

mummoporskuilee